10 X TREENIFAKTAT

KESKIVIIKKOMOIKAT!

Tovi meni hiljaisuudessa, meinaan meikälle paukkasi korvatulehduksen jälkimainingeissa jokin viirus, jota sitten paranneltiinkin lähemmäs kolme viikkoa. Onneksi kirjoittelen tätä blogia toistaiseksi ihan harrastusmielessä ja omien voimavarojen raameissa, niin eipä tässä ole hengenhätää. Nyt alan taas olla voimissani ja treenikin kulkee – se, jos mikä nostaa jo tämän muijan mielialaa korkeampaan potenssiin!

Blogeissa on kiertänyt näitä 10 treenifaktaa minusta -postauksia jo hyvän aikaa. Mulle treenaaminen on niin suuri osa elämää, että mun identiteetti on myös vahvasti muodostunut urheilun varaan – toki muuttaen muotoaan vuosien varrella. Koko yläasteen mä olin se voimistelija, mutta lukion aikana intressit valuivat laajemmin hyvinvoinnin alueelle aina sinne asti, missä ne tänä päivänä ovat. Treenaaminen ja urheilu ovat siis tärkeä osa mun identiteetin kokonaisuutta, mutta eivät kokonaan mun identiteetti. Ajattelin kaivella pintaa syvemmältä ja jakaa myös kymmenen faktaa, joita et toivottavasti aiemmin ole kuullutkaan musta! Jaoittelin nämä kronologisessa järjestyksessä mun liikuntataustaan, nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen liikunnan parissa!

Minimuija 2015 – elopainoa onkin tuon kuvan ottamisen jälkeen napattu parikymmentä kiloa!

Minimuija 2015 – elopainoa onkin tuon kuvan ottamisen jälkeen napattu parikymmentä kiloa!

IMG_8732.JPG
IMG_9122.JPG

LIIKUNTATAUSTA

Mä oon ollut liikunnallinen aina: olen liikkunut ihan pienestä asti ja harrastanut vähän milloin mitäkin aina uinnista ratsastukseen ja taitoluistelusta jalkapalloon (jossa kävin kerran, eikä ollut mun juttu.). Jossain vaiheessa, ehkäpä 8 – 9 vuoden iässä, olin sanonut iskälle, että haluaisin sellaisen oikeasti sporttisen harrastuksen ja samana vuonna aloitinkin joukkuevoimistelun – ja sitä jatkui aina SM- ja KV-tasolle asti seitsemän vuoden ajan.

MIELEENPAINUVIN LIIKUNTAMUISTO LAPSUUDESTA

Mieleenpainuvin liikuntamuisto lapsuudesta on varmasti ollut se, kun talven paukkupakkasilla pienempänä hiihdettiin läheistä niittyä ympäri ja jokaisesta viidestä hiihdetystä kierroksesta sai yhden lakun. Oon kyllä tehnyt ihan mitä vaan herkkujen eteen. :D Lisäksi olen jopa kerran osallistunut hiihtokilpailuihin jossain päin Kainuuta – onko täällä muita, jotka muistavat Hippohiihtokisat?

MIELEENPAINUVIN LIIKUNTAMUISTO VOIMISTELU-URALTA

Seitsemän vuoden mittaiselle taipaleelle mahtui monet kilpailut, leirit ja ulkomaanmatkat yhdessä joukkueen kanssa. Sanotaanko, että kaikista mieleenpainuvin ja oikeastaan mun voimistelu-uran muuttava muisto oli se, kun mut pyydettiin vanhempien joukkueeseen vahvistukseksi. Sillä kaudella voitettiinkin SM-kultaa ja edustettiin nuorten maailmanmestaruuskisoissa, josta tarttui mukaan 5. sija. Oikeastaan seuraavat puoli vuotta tuosta joukkueen vaihdosta olivat varmasti parasta aikaa mun voimisteluvuosien aikana.

VOIMISTELUN JÄLKIMAININGIT

Hankin ensimmäisen salikorttini heti voimistelun lopetettuani vuonna 2014. Silloin treeni oli joko ryhmäliikuntaa tai semmoista läpsyttelyteeniä (en ihan oikeasti nyt vaan keksinyt tähän mitään kuvaavampaa sanaa.) pienillä painoilla, hirveästi toistoja, sykkeet korkealla eikä taukoja ollenkaan.

Aloitin käymään kunnolla salilla kesällä 2017, kun vietin koko kesän Aupairina Barcelonassa. Silloin sain kipinän painoilla treenaamiseen sekä kehon muokkaamiseen lihaksikkaampaan suuntaan – koostin treenit itse, inspiraatiota etsin Instagramista ja blogeista. Eipä ne kaikki treenit ihan järkevästi koostettuja ollut, mutta pääsin kuitenkin salitreenaamisen makuun ja pääsin yli siitä mitäköhän muut musta ajattelee –tunteesta. Syksyn 2017 treenailin vaihtelevasti salilla ja vaihtelevasti ryhmäliikuntatunneilla (BodyAttack ja -Combat oli kyllä kovia!). Sen jälkeen, kun tulin Chilestä kotiin tammikuussa 2018, en ole käynyt yhdelläkään ryhmäliikuntatunnilla, vaikka vielä syksyllä kävin niissä 4–6 kertaa viikossa.. :D

IMG_9125.JPG
IMG_9480.JPG

NYKYHETKI

TREENIFILOSOFIA

Henkilökohtaisesti mä kaipaan treenaamiseen tavoitteita – se on ehkä suurin syy, miksi mulla motivaatio treenaamiseen on niin sisäsyntyistä. Viime vuosi oli muutoksen vuosi ja treenasin oikeasti vaan treenaamisen ilosta, ilman sen suurempia tavoitteita - teki toisaalta hyvää, mutta tämä aika vaan vahvisti sitä, että nyt kilpavalmennuksessa ja selkeän suunnitelman ja tavoitteen kanssa mulla on hyvä olla. Toki treenaan niillä tavoilla, joista oikeasti tykkään ja joista mulle tulee hyvä olo – se on mun mielestä myös erittäin tärkeä asia treenaamisessa, mutta silti paras tunne on, kun oppii uutta, kehittyy ja etenee kohti omia tavoitteitaan. Tämä on voimistelusta opittu asenne, sillä kaikki treenaaminen oli päämäärätietoista ja pitkäjänteistä työtä kohti tavoitteita.

Haluan tehdä asioita järkevästi, mutta tosiaan niin, että tekeminen pysyy mielekkäänä – ei övereitä, vaan treeni, ravinto ja lepo balanssiin. Siinä ehkä meikäläisen treenifilosofian kulmakivi, niin urheilijan kuin hyvinvointiliikkujankin näkökulmasta: tasapaino noiden fyysisen hyvinvoinnin osa-alueiden välillä.

TREENIOLETUS, JOKA EI PIDÄ PAIKKAANSA..

Voimistelutaustan takia mua luullaan usein akrobaattisesti lahjakkaaksi – totuus on, että en osaa flikkiä, volttia tai edes seistä käsillä kunnollisesti (toistaiseksi, kaikkihan on mahdollista!). Kaikki temput, mitä osaan, teen notkeudella, sillä sitähän löytyy. Tosin salilla puurtamisen myötä liikeradat ovat hieman kaventuneet ja taitorepertuaariin ovat löytäneet tiensä myös hallitut, lihaksilla tehtävät temput.

TREENAAN MIELUITEN..

Salilla, yksin, suomiräpin tahtiin aamulla – oon aamutreenaaja henkeen ja vereen, sillä koen silloin olevani parhaimmillani ja saavani eniten tehoja treeniin. Lisäksi keskittymiskyky on mulla silloin parhaimmillaan. Toki välillä on kiva rikkoa rutiineja ja vetäistä iltareenit, mutta päivää ei paremmin voi aloittaa kuin treenaten. Aamu on tosin suhteellinen käsite, mulle aamutreenit tarkoittavat sitä, että syön aamupalan ja painelen treenille – kello tosin saattaa olla mitä tahansa 8 ja 13 välillä, kun treenille starttaan.

TREENI-INHOKKI

Mun treeni-inhokkeja ovat lähes kaikki pallopelit – jos siis itse täytyy pelata. Pesäpallo ja polttopallo menevät, mutta jostain syystä musta tulee yllättävän aggressiivinen pelaaja.. Arvostan ihan joka ikisen lajin urheilijoita ja harrastajia – mielestäni jokainen saa treenata juuri sillä tavalla, kun itsestä tuntuu hyvältä, oli se sitten twerkkausta tai geokätköilytä! Mä en myöskään pidä juoksemisesta – tämä tulee ihmisille usein yllätyksenä ja saankin kyselyitä siitä, että miten ihmeessä mä sitten hoidan aerobiset? Tapoja aerobisen kunnon harjoittamiseen on vaan niin paljon muitakin, niin miksi tekisin jotain sellaista, josta en yhtään pidä?

IMG_9498.JPG
IMG_3156.jpg

TULEVAISUUS

TREENITAVOITTEET

Lähivuosien painopiste urheilussa tulee paljon pyörimään fitneksen ympärillä. Tavoitteena on kehittyä urheilijana, pitää tekeminen järkevänä ja mielekkäänä – sekä oppia mahdollisimman paljon uutta! Haluan oppia käyttämään mun kehoa vielä monipuolisemmin. Lisäksi tottakai lajin parista fysiikkaa voi viilata loputtomiin, mutta elämän kannalta mulla ei ole mitään niin sanotusti ulkoista tavoitetta mun kropan suhteen.

TREENAAMISEEN LIITTYVÄT URAMAHDOLLISUUDET?

Tiedän, että tulen tulevaisuudessa työskentelemään urheilun parissa – itseäni kiinnostavat sekä urheilijoiden fysiikkavalmennus että hyvinvointiin suuntautuva valmentaminen. Myös verkkovalmentaminen on vaihtoehtona. Katsotaan, mitä tulevaisuudella on tarjota!

Siinäpähän oli faktoja kerrakseen – yllättikö jokin kohta tai tuliko jotain uutta? Tai löytyykö sun omista treenifaktoista jotain samankaltaista vai ootko sä täysin mun vastakohta?

MUIKEETA HEINÄKUUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

LÖYDÄT MUT SOMESTA MYÖS